Viikonloppuna eräs tuttuni sanoi, että minun pitäisi laihduttaa. Se lause on soinut päässäni siitä asti. Tiedän sen, tiedän sen niin vitun hyvin ja silti sorrun aina syömään. Mutta nyt pidän ihan takuuvarmasti diettini, että laihdun koulun alkuun mennessä
Kävin juuri lenkillä. Vastaan tuli pari tyyppiä ja katsoivat pitkään, varmaan halusivat nähdä miten läski juoksee. En välittänyt heistä. Jatkoin matkaani ja vaikka koko ajan mahaani pisti, jatkoin matkaa. Jatkoin ja jatkoin kunnes en enää jaksanut. Lysähdin tielle makaamaan, ei sieltä kukaan kuitenkaan tule. Tuli niin voimaton fiilis, että makasin siinä tiellä varmaan puoli tuntia ja katselin taivasta. Miten kaunis se on. Sillä ei ole ulkonäköpaineita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti